Maria Forsman, ”Prinsessa Ruusunen” ja Varastokirjasto
Kokoelman merkitys manifestoituu kenties näkyvimmin sen käytön kautta, mutta yhtä olennainen aspekti on myös säilyttävä funktio mahdollisia tulevia tarpeita varten, kuten seuraavastakin kohta toivottavasti ilmenee. Tämä on samalla myös kirjavinkkaus lukuhaluisille.
Lueskelin viikonlopun aikana kirjastoalan pitkäaikaisen vaikuttajan, useissa organisaatioissa ja tehtävissä työskennelleen Maria Forsmanin muistelmateoksen ”Kirjavia muistoja” (Enostone, 2020). Forsman kuvaa teoksessaan eloisasti, värikkäästi, kuvia kumartelematta ja kritiikkiä kaihtamatta työvuosiaan 1970-luvulta 2010-luvulle. Tieteellisten kirjastojen historia ja kehitys tulee sangen hyvin läpivalaistua. Tutkimusverkostoja ja bibliometriikkaa käsittelevässä väitöskirjassaan (Åbo Akademi, 2005) Forsman tutki mm. sosiaalisen pääoman käsitettä, joka tuli tieteelliseen keskusteluun aluksi politiikan tutkimuksessa ja sosiologiassa ja levisi vähitellen muille tieteenaloille. Hän etsi alan pioneereja, jotka olivat ensimmäisiä tuomassa termin tieteelliseen keskusteluun. Forsman kirjoittaa kiinnostuneensa myös siitä oliko joitakin kauan sitten ilmestyneitä, vuosia tai vuosikymmeniä kateissa olleita julkaisuja, joissa olisi puhuttu sosiaalisesta pääomasta. Näitä Forsmanin lainausmerkeissä Prinsessa Ruususiksi kutsumia teoksia löytyikin, varhaisin jo vuodelta 1916. Forsman kirjoittaa: ”Nämä ”Prinsessa Ruususet” ovat myöhemmin saaneet minut ajattelemaan ihan käytännön kirjastotyön vaikeuksia. Kun kirjastoissa hyllytilan säästämiseksi tehdään suuria poistoja usein reippaalla kädellä, rahdataanko silloin myös ”Prinsessa Ruususia” kaatopaikoille?”
No, onneksi näitä lähetetään myös Varastokirjastoon. Sitä Forsman ei huomaa sanoa. (Jälleen yksi osoitus siitä miten huonosti meidät muistetaan tai tunnetaan!) Kun mietitään Varastokirjaston kokoelmia säilyttävästä näkökulmasta tämäkin Forsmanin kuvaus ruususen unta nukkuneista kirjoista kuvaa hyvin sitä miten tutkimuksen valoon voi nousta arvaamattomiakin, jo unohdettuja teoksia. Tämä on syytä muista jos Varastokirjaston pitkää häntää lähdetään leikkaamaan lyhyemmäksi.
Teosten löydettävyyden parantaminen olisi myös erittäin tärkeää, mutta se on oman keskustelunsa aihe, joten ei siitä tässä sen enempää.
PS. Tarkistin muuten huvikseni kuinka monta näistä ruususen unta nukkuneista kirjoista, joista Forsman mainitsee muutaman esimerkin, löytyy Varastokirjaston kokoelmasta. Kaikki löytyivät!
Kari Paakkinen