Varastokirjastossa yli 30 vuoden työuran tehneen Markku Räisäsen läksiäistunnelmia
Kirjastosihteeri Markku Räisänen vietti viimeistä työpäiväänsä Varastokirjastossa maanantaina 29.7.2024. Tätä ennen hän ehti työskennellä talossa yli 30 vuotta, enimmäkseen kauko- ja asiakaspalvelutehtävissä. Kokosimme työporukan kesken kysymyksiä menneistä vuosista, joita halusimme Markun muistelevan vielä ennen ansaittuja vapaita.
Miten kaikki alkoi? Miten alun alkaen päädyit Varastokirjastoon töihin?
Opiskelin Jyväskylän yliopistossa valtio-oppia ja historiaa ja se ei sinällään valmistanut ammattiin. Kun muutimme sitten Kuopioon, olin vailla työtä. Minulla oli taustaa Jyväskylän yliopiston kirjastosta, joten oli looginen askel ottaa yhteyttä Kuopion yliopiston kirjaston johtajaan Riitta Huuhtaseen. Hän tarjosi minulle töitä 1990-luvun alussa, suuren laman alla. Vasta hieman myöhemmin minulle valkeni, että olinkin ollut siellä töissä pitkälti Varastokirjaston rahoituksella.
Olisitko arvannut, että teet näin pitkän uran Varastokirjastossa?
En ikinä oikein miettinyt uraani pitkälle eteenpäin; tämä oli elämäntilanteeseen sopiva ja mukava työ: valtion virka, pitkä – nyt kun miettii, yli 30 vuotta.
Mitä kaikkea työhösi on kuulunut näiden yli 30 vuoden aikana?
Tulin tähän taloon töihin keväällä 1994 alun perin luettelointiin. Se ei ollut alaani: istua alas, ottaa kirja käteen ja etsiä siitä luettelointitietoja – vaikkapa saksalainen väikkäri, jossa on 35-merkkinen sana, schz… ja vastaavia. Minut pelasti ajoittain se, kun silloinen kollega lomaili ja sain tuurata häntä kaukopalvelussa. Sittemmin pääsin siirtymään kaukopalvelun työpisteeseen. Se oli henkisesti helpottavaa.
Onko työhösi kuulunut luetteloinnin ja kaukopalvelun lisäksi muita vastuutehtäviä?
Olen ollut käyttöönottamassa esimerkiksi Varastokirjaston Vaari-Finnaa. Aikoinaan olin mukana STKS:n (Suomen tieteellisen kirjastoseuran) saatavuustyöryhmän toiminnassa. Uskon, että päivittäinen arkisen työn ohessa tehty ideointi ja työyhteisössä käyty keskustelu on kehittänyt työtä aika paljon.
Työurasi Varastokirjastolla on lähes yhtä pitkä kuin itse kirjastonkin historia. Miten kirjastoala ja etenkin Varastokirjaston toiminta on muuttunut työurasi aikana? Mitkä muutokset työvuosilta ovat erityisesti jääneet mieleen?
Kaipaan Voyager-kirjastojärjestelmän aikaista Universal Borrowing- yhteislainausta. Se oli mielestäni toimiva menetelmä. Silloin aineiston status pysyi koko ajan ajantasaisena: jos teokseen kohdistui pyyntö, se näkyi heti myös tietokannassa. Tässä on otettu takapakkia ja palattu perinteiseen kaukopalveluun. Ymmärrän kyllä, että esimerkiksi Airut-hankkeen aikana kirjastojen erilaiset kirjastojärjestelmät ja rajapinnat eivät kohdanneet ja tuli ongelmia. Pitäisi kuitenkin miettiä, miten Varastokirjaston osalta kokoelmat saataisiin paremmin käyttäjien saataville.
Eli tätä kehittäisit kaukopalvelutoiminnassa tulevaisuudessa?
Toivon, että Varastokirjaston kokoelma, yli 100 hyllykilometriä painettua ja musiikkiaineistoa, olisi aktiivisessa käytössä ja käytön kynnys matala. Ymmärrän, että asiaan liittyy monia haasteita, kuten resurssit sekä erilaiset järjestelmät, mutta lienevät voitettavissa.
Sinulla on ollut vuosien varrella monia kollegoja ja yhteistyökumppaneita. Millaisia muistoja näistä ihmisistä on päällimmäiseksi jäänyt mieleen?
Parhaiten mieleen on jäänyt kansalliselta tasolta kaukopalvelupäivät, joissa eri kirjastosektoreilla työskentelevät ihmiset tapasivat. Tapahtumassa oli aina 100-200 henkilöä, käytävillä ja illanvietoissa päästiin näkemään toisiamme ja keskustelemaan. Nämä olivat antoisia tapahtumia, samoin kuin pohjoismaiset kaukopalvelukonferenssit.
Varastokirjastolaisilla on ollut tapana tehdä opinto- ja virkistysreissuja sekä pikkujoulumatkoja. Onko näistä matkoista jokin ollut erityisen tärkeä?
Kävimme Norjan kansalliskirjaston Mo i Ranan toimipisteessä ennen vuosituhannen vaihdetta. Jäi mieleen, kuinka pitkälle kehittynyt kirjasto oli: oli esim. luolastoja, joihin av-aineistot, vhs:t ja elokuvafilmit säilöttiin ja restauroitiin. Niitä oli mahdollista katsoa kirjaston omassa elokuvateatterissa. Myös musiikkiaineistoa digitoitiin siellä jo silloin. Kirjasto oli perustettu Mo i Ranaan vanhaan kaivoskaupunkiin, jonka kaivosluolia oli käytetty hyväksi tallenteiden säilytystiloina. Myös British Libraryn toimitilat Yorkin suunnalla ovat jääneet mieleen.
Millaisena näet Varastokirjaston aseman ja merkityksen kirjastokentällä urasi aikana ja tulevaisuudessa?
On keskusteltu painetun kirjan katoamisesta ja oltu siitä huolissaan, mutta nykyään taidetaan vuositasolla painaa ja julkaista nimekkeitä yhtä paljon kuin aikaisemmin, jos ei enemmänkin.
Varastokirjaston kokoelmista löytyy aineistoa, jota ei muualla enää ole. Tänne on varastoitu suomalaisiin tieteellisiin, yleisiin ja erikoiskirjastoihin tullut aineisto. Meiltä päivittäin lähetettävä materiaali on uniikkia aineistoa, mitä ei Suomesta muualta löydy. Siinä mielessä Varastokirjaston asema ja rooli säilyy. Varastokirjaston markkinointi tutkijoille ja muillekin kirjaston käyttäjille olisi tärkeää – olemme hoitaneet meille määritellyt tehtävät, mutta emme ole tarpeeksi kuuluttaneet maailmalle, mitä kaikkea olisi tarjota.
Edellä oli puhetta Varastokirjaston uniikeista aineistoista – onko mieleesi jäänyt erityisesti jokin meiltä lainaan lähtenyt teos?
Itseäni ihmetytti aikoinaan 1910-luvulla Leipzigissa kustannettu ja julkaistu kaavakirja, jossa oli paperinuken vaatteiden kaavoja. Tämä teos tulikin sitten jossain esille ja sen jälkeen kirjasta tuli hyvin suosittu ja useasti lainattu. Varastokirjastossa on ihan uskomattomia aarteita hyllyissä.
Yksi oma suosikki on yli sata vuotta vanhat Suomen matkailuyhdistyksen vuosikirjat, joissa on riemukkaita ja hauskoja tarinoita matkailusta Suomessa. Näistä suosikkini on kahden nuoren miehen ja kahden nuoren naisen matkakertomus polkupyöräretkestä Kuopiosta Pielavedelle, sieltä Karttulaan ja takaisin Kuopioon; mitä kaikkea matkalla tapahtuu, mitä he kokevat ja näkevät. Se on julkaistu muistaakseni 1897 ja mietinkin, minkälaiset ne pyörät olivat silloin, kun he sorateillä ajelivat …
Onko työpaikalta löytynyt muita henkilökohtaisesti erityisen tärkeitä julkaisuja, joiden pariin palaat aina uudestaan ja uudestaan?
Tämä on selkeästi kausijulkaisupuolella työskentelevän työkaverin kysymys! Meidän ruokailutilassa on kokoelmasta poistettuja, vanhoja Aku Ankkoja, joita on aika rentouttavaa lukea lounastauolla.
Mitä muuta luet vapaa-ajalla ja mitä luettavaa suosittelisit muille?
Luen aika paljon kirjoja, painottuen ehkä enemmän tietopuolelle, ja historiapainotuksella. Viimeaikaisia suosikkeja on ollut Mirkka Lappalaisen Suomen historiaan liittyvät teokset. Tykkään myös Matti Klingen päiväkirjoista. Kieli on niissä niin hienoa. Aina ei ole ihan samaa mieltä hänen kanssaan asioista, mutta ne ovat hienoja ajankuvia. Silloin tällöin nukkumaan mennessä luen samaa sivua dekkarista; sama sivu voi olla viikon luettavana, kun sitä ei pääse koskaan loppuun asti – taas ehdin nukahtaa ennen.
Mitä ohjeita ja neuvoja antaisit meille töitä Varastokirjastossa vielä jatkaville?
Olkaa rohkeita! Aikoinaan, kun palveluja kehitettiin, niin kokeilimme rohkeasti. Välillä epäiltiin jo etukäteen, ettei tämä välttämättä onnistu, mutta kokeiltiin silti. Olisi hyvä olla myös kontakteja ulospäin. Minulla oli siinä mielessä onnellinen tilanne, että tapasin paljon kirjastoalan ihmisiä. Kun heidän kanssaan jutteli, asiat etenivät, kuten esimerkiksi UB-yhteislainaus. Eli pitää sanoa ääneen asia, mikä on mielessä ja rohkeasti kokeilla – joskus onnistutaan, joskus ei.
Pitkä loma on alkamassa ja sen jälkeen syksymmällä koittavat eläkepäivät – mitä suunnitelmia on mielessä?
Jos kelit antavat myöten, menen tiistaiaamuna vattuun, sen jälkeen espanjalaiseen ravintolaan juomaan sangriakannullisen. Sitten käyn välillä mustikassa. Kun olen aikani lomaillut palaan hiljalleen osuuskuntatoimintaan. Teemme muun muassa oikolukua painoon meneviin kirjoihin. Eli kirjojen parissa jatketaan yhä, mutta vähän eri ympäristössä! Ihmisiä tapaa päivittäin ja pääsee käymään Kuopion torilla kahvilla.
Kuvaile yhdellä sanalla, mikä on tunnelma nyt, kun olet jäämässä vapaalle töistä?
RIEMUKAS!
Kiitos haastattelusta! Riemukasta lomaa ja antoisia eläkepäiviä Markulle toivottaa koko Varastokirjaston väki!
Kuvaajat: Mari Seppänen ja Tiina Kolehmainen